| Nimi: Little Crazy Angel |
21.10.2010 16:12 |
Uusi nimimerkki...
- Suvi |
|
| Nimi: Little Crazy Angel |
21.10.2010 16:11 |
| Ja vitut sanon minä -Mysteeriö- Kuulostat itse naurettavalta kun yrität täällä mollata muita. Tule vittu sanoo mulle suoraan päin naamaa asias jos huvittaa. Ja TÄÄ ON TAUOLLA!!! |
|
Voisitko tulla hoitamaan maanalaista neoa. Sivuni ovat vielä pahasti kesken mutta ilmoittautua voi jo. |
|
| Nimi: -Mysteeriö- |
26.06.2010 20:46 |
| Ja lollit sanon minä ! Oon Suvi suunnillee sun ikänen. Tää on kyllä hieno paikka, mut Kato vähä sitä kuvaa mis lukee ''tervetuloa''. ( Ja oon kuullu siitä RMF:ffäst, vai mikä ikinä olikaa.... Se kuulostiki jo aika naurettavalta... |
|
| Nimi: Hensku |
20.05.2010 15:10 |
Heräsin aamulla Lumin vierestä. Menin heti katsomaan ikkunasta "upeaa" kevätkeliä.
"Jaa. Nytkö on muka kevät? Tästä säästä luulisi että olisi syksy", sanoin. Ulkona siis satoi kovaäänisesti ja vesilammikkoja oli aivan joka puolella.
Lumi haukotteli ja nousi sängystä.
"Hensku, minulla on nälkä", Lumi sanoi ja veti minua yö-mekkoni helmasta.
"Mene sinä vain nukkumaan. Tarvitset paljon lepoa, minä tuon sinulle ruokaa", vastasin ja kapusin alakertaan. Laitoin takkaan tulta, jotta Lumi saisi edes vähän lämpöä.
Kävelin keittiöön ja katselin, löytyisikö jotain hyvää syömistä.
"Lumi! Käykö sinulle -öhm- tai ei mitään!" huusin, koska huomasin, ei sitten yhtään mitään syömistä.
Ääh... Taas kauppaan. No, onneksi minulla on rahaa, ajattelin.
Kävelin kauppaan, mutta ei sieltä löytynyt sitten yhtään mitään. Ehkä joitain herkkuja oli tullut, ja jääkaapit oli ilmestynyt, mutta ei ollut muuta ruokaa.
Huomasin kuitenkin, että heti puiston vieressä oli pieni mökki. Sen yläpuolella luki "Kokkikerho".
Tuo kuullostaa kivalta!, ajattelin ja astuin sisään. Siellä oli joku mies-kao joka huudahti;
"Oi, tervetuloa kokkikerhoon!"
Tervehdin häntä, ja kysyin sen nimeä. Vastaukseksi sain Sami Salamin. Kysyin sitten;
"Onko tämä jokin harrastus?"
"Kyllä, kyllä tämä on"
"Ok. Voisiko Lumi aloittaa tämän harrastuksen?"
Sami Salami oli hetken hiljaa, mutta sitten sanoi iloisesti; "Tietysti! Lumi tulee tänne aina tiistaisin!"
Olin lähdössä jo, mutta sitten kysyin, saisiko sieltä jotain hyvää ruokaa. Kaupassa ei nimittäin ollut hirveästi mitään.
Sami Salami antoi minulle jonkin pussukan, jossa oli jotain ruokaa. Kiitin.
Kun lähdin takaisin Lumin luo, aurinko paistoi jo todella kuumasti. Lumi oli todella virkeä, ja oli muutenkin kaivanut uintikamat kaapista.
"Hensku, Hensku, mennään uimaan!" se huusi ja pomppi iloisena.
"Uimaan? Mutta en tiedä..." aloitin.
"Onko se vielä lämmintä? Ei haittaa, uin mä kylmässäkin!!!" se sanoi. "Toitko muuten mitään syömistä?"
"Niin, en tiedä onko se lämmintä, mutta jos noin koasti haluat uimaan niin no, voidaan kai me uimassa käydä. Ja joo, toin ruokaa. Katsos", sanoin ja aukaisin pussin. Sieltä tuli ulos pizzan pala. Laitoin sen mikroon ja annoin Lumin syödä sen - ja siitä Lumi tykkäsi!
"No, onko maha täynnä? Jaksatko sinä uida?" kysyin ja otin omat uikkarini sun muut. Lumi nyökkäsi innoissaan ja avasi oven. Lähdimme sitten uimaan läheiseen järveen. Saavuimme rantaan, ja Lumi juoksi nopeasti järveen. Se ei lämpöä kokeillut, vaan syöksyi suoraan uimaan. Lumilla oli kellukkeet, eikä järvi ollut muutenkan syvä, joten ei ollut pelkoa että Lumi hukkuisi. Saisin siis uida itsekin rauhassa. Kokeilin lämpöä varpaillani, ja se olikin yllättävän lämmintä. Niinpä menin uimaan ja uinkin vähän syvemmälle.
"Minäkin, minäkin!" Lumi huudahti ja alkoi kauhomaan minuun päin. Kelluin selälläni, joten Lumi pääsi kapuamaan mahani päälle. Kauhoin eteenpäin, olin siis Lumille jonkinlainen vene, kai. Nauroimme, mutta sitten muistin Lumin harrastuksen. Ajattelin kertoa sen sille, mutta ehkä se saisi vielä pysyä salassa! ;--)
Sen pituinen se hoitokerta! Seuraavaksi shoppailemaan! :--D |
Vastaus:
Hieno tarina!!! Miten joku osaa kirjoittaa noin kauniisti uimassa käymisestä? Saat 6 piparia... en ole kovin anteliaalla tuulella.... |
|
| Nimi: Hensku |
08.05.2010 10:14 |
Heräsin aamulla Lumin vierestä. Menin heti katsomaan ikkunasta "upeaa" kevätkeliä.
"Jaa. Nytkö on muka kevät? Tästä säästä luulisi että olisi syksy", sanoin. Ulkona siis satoi kovaäänisesti ja vesilammikkoja oli aivan joka puolella.
Lumi haukotteli ja nousi sängystä.
"Hensku, minulla on nälkä", Lumi sanoi ja veti minua yö-mekkoni helmasta.
"Mene sinä vain nukkumaan. Tarvitset paljon lepoa, minä tuon sinulle ruokaa", vastasin ja kapusin alakertaan. Laitoin takkaan tulta, jotta Lumi saisi edes vähän lämpöä.
Kävelin keittiöön ja katselin, löytyisikö jotain hyvää syömistä.
"Lumi! Käykö sinulle -öhm- tai ei mitään!" huusin, koska huomasin, ei sitten yhtään mitään syömistä.
Ääh... Taas kauppaan. No, onneksi minulla on rahaa, ajattelin.
Kävelin kauppaan, mutta ei sieltä löytynyt sitten yhtään mitään. Ehkä joitain herkkuja oli tullut, ja jääkaapit oli ilmestynyt, mutta ei ollut muuta ruokaa.
Huomasin kuitenkin, että heti puiston vieressä oli pieni mökki. Sen yläpuolella luki "Kokkikerho".
Tuo kuullostaa kivalta!, ajattelin ja astuin sisään. Siellä oli joku mies-kao joka huudahti;
"Oi, tervetuloa kokkikerhoon!"
Tervehdin häntä, ja kysyin sen nimeä. Vastaukseksi sain Sami Salamin. Kysyin sitten;
"Onko tämä jokin harrastus?"
"Kyllä, kyllä tämä on"
"Ok. Voisiko Lumi aloittaa tämän harrastuksen?"
Sami Salami oli hetken hiljaa, mutta sitten sanoi iloisesti; "Tietysti! Lumi tulee tänne aina tiistaisin!"
Olin lähdössä jo, mutta sitten kysyin, saisiko sieltä jotain hyvää ruokaa. Kaupassa ei nimittäin ollut hirveästi mitään.
Sami Salami antoi minulle jonkin pussukan, jossa oli jotain ruokaa. Kiitin.
JATKUU! |
Vastaus:
Ok, jatkuu.... Laitan sinne kauppaan jotain kamaa kohta. Täytyykin laittaa sinulle tuo pussukka jossa on ruokaa, palkinnoksi aktiivisuudestasi... |
|
| Nimi: Hensku |
07.05.2010 19:02 |
Lähdin kävelyttämään Rusinaa lenkillä ja Rusi näytti nauttivan siitä. Se hyppeli iloissaan ympäriinsä ja haisteli joka paikkaa. Hymyilin, mutta kuitenkin vähän ärsytti, kun koko ajan joutui pysähtelemään. Mutta kuitenkin Rusina oli aivan ihana pikku pentu - ehkä vain vähän liian energinen.
Lenkin jälkeen minulla oli aivan sikamegatylsää. Avasin TV:n, mutta ei sieltä tullut mitään hauskaa. Joka kanavalta vain mainoksia, plääh...
Katsoin nukkuvaa Lumia, tai oikeastaan sitä, kuinka söpö Lumi nukkuessaan on. Se tuhisee hiljaa ja sen korvat ovat niin ihanan rentoina.
Suljin TV;n ja menin Lumin vieren nukkumaan. Ehkä on joskus hyvä rentoutua. |
Vastaus:
Kiipesin tikapuita pitkin ylös, yläkertaamme. Menin sängyn ääreen, jossa Lumi yski. Lumi oli vilustut eilen, kun se oli kaatunut vesilammikkoon (joka oli aikas syvä .
"Lumi, katso mitä toin sinulle", sanoin ja kaivoin taskustani tikkarin. Lumi kiitti minua yskäisten ja otti paperin pois. Lumi alkoi nuolemaan tikkaria ja hymyili. Minä hymyilin takaisin ja kiikutin paperin roskikseen. Rusina heilutti häntää keittiössä, se halusi selvästi ruokaa. Otin kaapista koiranruoka-pussin ja kaadoin ruokaa ruokakuppiin.
"Ota tästä"
Lähdin kävelyttämään Rusinaa lenkillä ja Rusi näytti nauttivan siitä. Se hyppeli iloissaan ympäriinsä ja haisteli joka paikkaa. Hymyilin, mutta kuitenkin vähän ärsytti, kun koko ajan joutui pysähtelemään. Mutta kuitenkin Rusina oli aivan ihana pikku pentu - ehkä vain vähän liian energinen.
Lenkin jälkeen minulla oli aivan sikamegatylsää. Avasin TV:n, mutta ei sieltä tullut mitään hauskaa. Joka kanavalta vain mainoksia, plääh...
Katsoin nukkuvaa Lumia, tai oikeastaan sitä, kuinka söpö Lumi nukkuessaan on. Se tuhisee hiljaa ja sen korvat ovat niin ihanan rentoina.
Suljin TV;n ja menin Lumin vieren nukkumaan. Ehkä on joskus hyvä rentoutua.
Voisitko laittaa nuo yhteen noin???? Mutta Voi pikku Lumi parkaa täytyy laittaa tietoihin että on pipi. Rusi on reipas koira todellakin... no jaa pidenpää et saa 5 p |
|
| Nimi: Hensku |
04.05.2010 16:32 |
Kiipesin tikapuita pitkin ylös, yläkertaamme. Menin sängyn ääreen, jossa Lumi yski. Lumi oli vilustut eilen, kun se oli kaatunut vesilammikkoon (joka oli aikas syvä .
"Lumi, katso mitä toin sinulle", sanoin ja kaivoin taskustani tikkarin. Lumi kiitti minua yskäisten ja otti paperin pois. Lumi alkoi nuolemaan tikkaria ja hymyili. Minä hymyilin takaisin ja kiikutin paperin roskikseen. Rusina heilutti häntää keittiössä, se halusi selvästi ruokaa. Otin kaapista koiranruoka-pussin ja kaadoin ruokaa ruokakuppiin.
"Ota tästä"
JJatkuu! |
Vastaus:
oo! Jos se kerran jatkuu niin jatkukoon! |
|
| Nimi: Hensku |
04.05.2010 15:22 |
Hihhihii! Kirjaston koneen näppäimet vähä sekos...  |
Vastaus:
Niinpä! |
|
| Nimi: D.botg |
03.05.2010 19:39 |
>nc occow y-oo- rb yapcbav
T-k.ncb Lclaptattgnaatorooaw hrta rnc LAPAO drcyrna trtr maacnmaooav Drcecb oc.nn- Oyapcav Aogcb dgrb..ooa 14v B.nd-yrcoya dgrb. rnc acta kcrn.yycw hry.b o. orlc dfkcb mcbgnn. ha Oyapcnn.v Dgrmaocb Oyapcbw tgb o. n.cttc bgptaooav
zOyap! Ygn. y-bb.! N.ctcy--mb dcllaa! Dggocb ocnn.v
zH..w dcllaa! Kaoyaoc Oyapv Ocyy.b m. n.ctcmm. dcllaav
M.cnn- rnc dagotaaw ha Oyap oag mcbgy acba tccbbcv Ha o. rnc dfk- aoga! Yac .cvvv
|
Vastaus:
Neiti hyvä! Herra Hensku lopettaa nyt pilailemisen eikä leiki avaruusoliota!!!!!!!!!! |
|
| Nimi: D.botg |
03.05.2010 19:33 |
Br hrrvvv L.byg ygn.. lroycooa qE!
bRW O. RNC bccbtg kapaoyrooa yac ocrnn..w .y qEE |
Vastaus:
APINA! |
|
| Nimi: Hensku |
02.05.2010 13:47 |
Kirjotan nyt tarinan siitä, kun se Rusina- pentu tulee tänne. Sehän oli mun, vai?
Ja on valmis toi tarina!!!
Katsoimme TV:tä, sillä sieltä tuli Lumin lempiohjelma, Kaotapit (kaotapit xD).
"Lumi, milloin tämä ohjelma oikein loppuuu?" kysyin kaoltani. Lumi otti TeeVeeMaa- lehden, jossa oli aina kaikki ohjelmat. Se etsi sieltä tämän päivän ja näytti tassullansa teksiä, ja siinä luki: Kaotapit MARATON.
"Jaahas. Ai että oikein maraton?" sanoin Lumille. Se kestäisi vielä puoli tuntia. "Muuten Lumi, käyn postitoimistossa. Meille on kuulemma lahja", sanoin Lumille ja halasin sitä. Menin eteiseen ja puin ulkovaatteet päälle. Katsoin kartasta, minne pitäisi mennä.
Ahaa! Sehän on ihan kaupan vieressä, ajattelin. Kävelin kaupalle päin ja hetken päästä jo olin kaupan luona. Vieressä komeili postilaatikon muotoinen punainen rakennus. Astuin ovesta sisään ja näin hyllyjä, joissa oli kirjekuoria, kirjepapereita, kyniä sun muuta pikkukrääsää. Katselin niitä hetken, mutta sitten muistin minkä takia olin postille tullut. Menin tiskille ja näytin lappua, jossa luki että olen saanut paketin. Tiskin takana oleva kao oli aika laiha, ja sillä oli kauneuspilkku nenän juurella. Se jauhoi purkkaa ja katseli minua arvostelevasti.
"Ai paketti? Odotas kun käyn katsomassa", sanoi kao ja lähti kävelemään taaksepäin pakettia etsien. Sitten tiskille tuli toinen kao, joka vaikutti paljon mukavemmalta.
"Hei!" hän tervehti. "Nimeni on Tom"
"Ai hei, minä olen Hensku. Hoidan täällä Lumia", esittelin itseni.
"Sinä siis olet Hensku? Okei, sinulle on paketti, Saara tuo sen sinulle", Tom sanoi.
Odotin hetken ja sitten Saara tuli sieltä paketin kanssa.
"Tässä. Nimikirjoitus tähän, niin paketti on teidän", Saara sanoi.
Kirjoitin nimmarini ja kiitin. Otin paketin ja ihmettelin sen painoa.
Mitäköhän täällä on? mietin. Aijoin kuitenkin säästää paketin kotiin asti, jotta Lumi saisi avata sen.
Juoksin nopeasti, vaikka paketin paino esti vähän juoksua.
Avasin oven ja Lumi katsoi vieläkin Kaotappeja.
"Terve Lumi!" huudahdin. "Tässä se paketti on, haluatko avata sen?"
Lumi nyökkäsi iloisesti ja alkoi avaamaan naruja. Se avasi vielä teipit.
Lumihan on luonteeltaan hyvin kiltti, joten se antoi minun avata pahvilaatikon.
Jännitys tiivistyi, sillä kumpikaan ei tiennyt, mitä sieltä paljastuisi.
Ja sitten, paketti aukesi ja siellä oli... koiranpentu! Koiranpentu? KOIRANPENTU!?
Olimmeko saaneet koiranpennun lahjaksi??? Katsoin mukana tullutta lappua.
Hyvää vappua! Tämä on vappulahja siitä hyvästä, kun ostit Kuplajuomaa! Iloisin terveisin, Suvi.
Hymyilin. Otin koiranpennun syliini.
"Voi kun sinä olet söpö! Sinun nimeksi sopisi... Lumi, mikä sen nimeksi sopisi?"
Lumi mietti hetken ja sanoi sitten; Rusina!
Eli siis, tuon koiranpennun nimeksi tuli Rusina. Lumi kipusi tikkaita pitkin ylös ja otti telkkarin vierestä punaisen huivin, jossa oli pilkkuja.
Sitten se kiikutti sen alas. Se laittoi sen Rusinan kaulaan ja taputti.
"Rusina, rusina!" se huusi ja halasi sitä. Se oli niin söpöä!
Sitten Lumi avasi oven ja kutsui Rusinan luokseen. Lumi aikoi mennä kävelylle uuden lemmikkinsä kanssa. Menin varmuuden vuoksi Lumin mukaan.
Rusina juoksenteli innoissaan ympäriinsä ja Lumi juoksi sen mukana. Minulla oli onneksi kamera mukana, joten otin kuvia. Yhtäkkiä Rusina pysähtyi.
Säikähdin, mitä sille kävi, mutta eipä paljon mitään, sillä se oli jo nyt päälläni nuolemassa minua.
"Hehhehee! Äläs nyt käin tänään jo pesulla", nauroin ja työnsin Rusinaa vähän sivummalle, jotta pääsisin nousemaan.
Ainakin hauskaa meillä oli, eikä ajan-vietosta ollut puutetta!
|
Vastaus:
Seelvä! Piitkä tarina tuli! Hyvä! Hienoa! Lumihan on kiltti tyttö juu pakettejakin se rakastaa ja koiranpentuaan varmaan vielä enemmän. En tosin tiedä tuosta pennun postissa tulemisesta... Mut sou! saat: 8 p ! |
|
| Nimi: Jensku |
02.05.2010 10:44 |
...jatkoa
Leevi leijatteli leijaansa hetken.
-Voitasko nyt mennä valitsemaan huone, jossa asut? kysyin.
-Joo, iha kohta, Leevi vastasi. Kului kymmenen minuuttia.
-Mennään nyt, sanoin.
-Joo, iha kohta, Leevi sanoi.
-No, mä meen jo. Heippa, hyvästelin. Marssin huoneita kohti.
-Hei oota! Määki haluun! Leevi huudahti.
Valitsimme huoneen ja katselimme huoneen läpikotaisin. Katsoin jääkaappiin ja se oli tyhjä.
-Pitää lähtee kauppaan, sanoin. Ja niin lähdimme.
Ostimme kaupasta ruokaa ja juomaa. Ostimme paahtoleipää ja limua, sekä tomaattia. Maksoimme kassaneidille ostokset ja Leevi halusi kantaa ostoskassia. Mietin, että olisiko se liian painava, mtta annoin sille silti. Leevi kantoi pussia hienosti. Kun olimme hoitolalla, laitoimme ruoat jääkaappiin ja päätimme mennä ulos juoksi kisaa.
-Alotetaan tästä ja kierretään toi puu tuolla kauana ja juostaan takasin tänne, Leevi selitti.
-Ok. Menimme lähtöasentoon.
-Änyyteenyt! mLeevi huudahti ja lähti juoksemaan.
-Hei! Varaslähtö! sanoin. Lähdin itsekkin juoksemaan. Leevi oli muutaman metrin edellä minua. Yritin kiriä, mutta todiaan pikku kao oli todella nopea! Leevi oli jo puulla ja kiersi sen. Minäkin tulin pian sen luo ja lähdin juoksemaan takaisin. Pääsin juuri ja juuri Leevin viereen. Leevi taas kiri ja juoksi maaliin. Minäkin tulin ja olin ihan hengästynyt.
-Oke- okei... s-sä voi-tit, puuskutin.
jatkuu...
(sorry taas) |
Vastaus:
Ok, voisitkos nostaa tuon tarinan esille kun valmis? Kun sujuisi arvostelu helpommin kuin slloin kun se on erillisinä pätkinä...
Siis näin:
Mums. Haukkaisin palan voileivästäni.
-Katso Jensku, äiti aloitti, tässä on tämmöinen ilmoitus Piparkakku laaksosta. Siellä voi hoitaa tämmöisiä pikkuisia kaoja.
-Näytä, sanoin heti. Katsoin ilmoitusta. -Käyn tuolla tänään.
Söin leivän loppuun ja nousin tuolista. Menin laittamaan vaatteet päälle. Päälleni laitoin ruskean (ja rikkinäisen) hupparini, pillifarkut sekä jalkaani ressu sukat. Harjasin hiukset, jotka olivat ERITTÄIN takussa.
-Au! Ai! Auuuu!, ulvoin samalla kun harjasin hiuksia.
-Mitä sinä siellä ulvot? kysyi isoveljeni Tomi.
-Harjottelen ens yön ulvontaa. No mitä oikee luulet? vastasin hänelle.
-Aha, hän vastasi nopeasti. Pakkasin reppuuni tämän päivän kirjat ja laitoin tennarit jalkaan. Avasin oven ja menin pyöräni luo. Aukaisin sen lukon ja nousin tarakalle. Lähdin pyöräilemään kohti koulua.
Koulupäivä olki toooosi tylsä. Tylsiä aineita, tylsää ruokaa ja kaikkea tylsää. Pian se kuitenkin loppui ja menin kotiin. Siellä katsoin lehti-ilmoitusta Kaohoitola Piparkakusta ja se kuulosti kiinnostavalta. Panin osoitteen muistiin (johonkin lappuun, sillä oma muistini on niiiiiin huono) ja menin taas pyöräni selkään ja poljin kohti Piparkakku laaksoa.
Kun olin perillä, huomasin heti pieniä pallo oliota. Ne leikkivät kuin ihmis lapsen ja puhuivatkin samalla tavalla. Menin lähemäs ja talutin pyöräni tarakalle. Yksi olio tuli luokseni.
-Moi. Ketä alat hoitaa? kysyi pikku olio. Se oli sininen ja pieni.
-Öh, emmä tiiä...? höpisin.
-Sä et taija tietää tätä hommaa? kysyi olio. Pudistin päätäni.
-Noh, me ollaan kaoja ja tää on siis kaohoitola. Täällä hoidetaan kaoja, eli siis meitä, kao selitti.
-Jaaha... sanoin.
-Nii, ketä alat hoitaa? kysyi kao. -Mun nimi on Leevi ja mä oon kiltti poika.
-Aijaa...? sanoin.
-Alatko hoitaa mua? Mä tykkään lennättää leijaa ja juosta, Leevi sanoi. Sitten ulos tuli joku tyttö.
-Ai terve, tyttö aloitti. Haluatko hoitaa kaoa?
-Juu, tuota, haluaisin hoitaa tätä kaoa, Leeviä, höpisin.
-Aa, selvä. Lisään sut hoitajaksi, sanoi tyttö. -Ja niin joo, mun nimi on Suvi.
-Mitä tehää? Voitas lennätellä leijaa, tai ottaa juoksu kisa, tai käydä kaupas, tai mennä uimaan tai olla hippaa/piilosta.. Leevi luetteli.
-Hei oota nyt. Iha ekaksi sä voisit näyttää mulle paikkoja, sanoin.
-Käskystä! Leevi sanoi ja marssi sisälle. Seurasin sitä.
Kun olimme sisällä, katsoin aulaa. Siellä oli muutamia kaoja. Jotkut leikkivät, jotkus katselivat telkkaria.
-Noniin, siis tuolla on keittiö, tuolla on olkkari, tuolla on Suvin toimisto, tuolla on yhteinen huone, jossa on ne kaot, joilla ei oo hoitajaa ja tuolla on leikkihuone, Leevi sanoi ja huiteli sinne sun tänne. -Nyt tiiät koko paikan ulkoo.
-Hei ootas, sanoin. Näytä kaikki ihan kunnolla.
-Ääää! Tylsää! Leevi sanoi.
Leevi näytti paikat uhan kunnolla ja sitten me leijatimme ulkona leijaa.
Ilma oli kaunis. Aurinko paistoi ja oli tosi lämmintä, noin 12 astetta lämmintä.
-Eikö ookki mukavaa kun on niin lämmin? kysyin Leeviltä. Leevi oli täysin keskittynyt leijansa lennättämiseen eikä kuullut mitä sanoin. "Antaa olla", ajattelin mielessäni.
Leevi leijatteli leijaansa hetken.
-Voitasko nyt mennä valitsemaan huone, jossa asut? kysyin.
-Joo, iha kohta, Leevi vastasi. Kului kymmenen minuuttia.
-Mennään nyt, sanoin.
-Joo, iha kohta, Leevi sanoi.
-No, mä meen jo. Heippa, hyvästelin. Marssin huoneita kohti.
-Hei oota! Määki haluun! Leevi huudahti.
Valitsimme huoneen ja katselimme huoneen läpikotaisin. Katsoin jääkaappiin ja se oli tyhjä.
-Pitää lähtee kauppaan, sanoin. Ja niin lähdimme.
Ostimme kaupasta ruokaa ja juomaa. Ostimme paahtoleipää ja limua, sekä tomaattia. Maksoimme kassaneidille ostokset ja Leevi halusi kantaa ostoskassia. Mietin, että olisiko se liian painava, mtta annoin sille silti. Leevi kantoi pussia hienosti. Kun olimme hoitolalla, laitoimme ruoat jääkaappiin ja päätimme mennä ulos juoksi kisaa.
-Alotetaan tästä ja kierretään toi puu tuolla kauana ja juostaan takasin tänne, Leevi selitti.
-Ok. Menimme lähtöasentoon.
-Änyyteenyt! mLeevi huudahti ja lähti juoksemaan.
-Hei! Varaslähtö! sanoin. Lähdin itsekkin juoksemaan. Leevi oli muutaman metrin edellä minua. Yritin kiriä, mutta todiaan pikku kao oli todella nopea! Leevi oli jo puulla ja kiersi sen. Minäkin tulin pian sen luo ja lähdin juoksemaan takaisin. Pääsin juuri ja juuri Leevin viereen. Leevi taas kiri ja juoksi maaliin. Minäkin tulin ja olin ihan hengästynyt.
-Oke- okei... s-sä voi-tit, puuskutin.
jatkuu... |
|
| Nimi: Hensku |
29.04.2010 17:51 |
Heräsin haukotellen huoneestamme. Auringonvalo tulvi ikkunoista sisään, joten oli pakko nousta ylös. Siispä nousin ylös unisena, ja kävelin suoraan vessaan. Otin kamman ja aloin kampaamaan hiuksiani. Se ei oikein tuntunut onnistuvan, sillä hiukseni olivat takussa, niinkuin joka aamu. Otin sitten hiustenselvitys-suihkeen ja käytin sitä. Kyllä se kampaaminen sitten alkoi luistaa. Kampauksen jälkeen otin kihartimen ja kiharsin hiukset. Siinä ei kulunut onneksi kovin kauaa. Lähdin sitten keittiöön, ja siellä Lumi oli itse laittanut aamupalaa. Ja hienosti olikin. Maapähkinävoita oli tuhrittu joka paikkaan, ja muki oli kaatunut. Ja tietysti siellä mukissa oli maitoa!
"Lumi! Mitä sinä olet tehnyt?" kysyin.
"Aamupalaa... Minä vahingossa sotkin, ethän suutu?" Lumi sanoi ja katsoi minua.
Yritin näyttää niin vihaiselta kuin suikin, ja olin ottamassa sitä niskasta kiinni toruen, mutta oikeasti otin sen vain syliin, pörrötin sen turkkia sanoen;
"En tietenkään suutu! Nyt siivotaan sotkut!"
Lumi sai luvan siivota maidon, minä siivoaisin maapähkinävoin. Kyllä siinä hetkonen kului, mutta kyllä sotkut siivottua saatiin. Laitoin sitten aamupalaa, ja ihan kunnolla. Söimme nopeasti.
Taddadadaaa olipa bieno ntarinan losddp |
Vastaus:
Olikos se valmis vai? xD Lumilta ei tainnut kokkaaminen sujua. Noh, tuskinhan tytteli osaa puhuakkaan! No ei Lumille vihainen saa olla. Se säikähtää sitä helposti. Mutta kiva pikku tarina juu. Saat 3 p. |
|
| Nimi: Hensku |
28.04.2010 19:23 |
Nostan sen tarinan vielä tähän, pikku muokkauksiakin varmaan teen...
Hmmm... Oliko se tästä oikealle? Ei, vasemmalle se kyllä oli...", ajattelin, kun harhailin metsässä. Olin menossa Piparkakku Laaksolle. Hortoilin vain syvemmälle. Yhtäkkiä kuulin määkymistä.
"Mitä? Olenko minä muka menossa jollekin maatilalle?", ajattelin ihmeissäni, mutta kävelin silti sinne mikä nyt ikinä olikaan. Ja onneksi niin tein! Siellä oli jo tuttu maisema, Piparkakku Laakso, jossa kaot leikkivät. Ja nyt myös tajusin mistä määkynä tuli - uusi kao se siellä määkyi! Kaikilla kaoilla näytti olevan niin älyttömän hauskaa, paitsi yhdellä - Lumilla. Lumi itki sen puskan juurella, missä sen olin tavannutkin.
"Lumi! Mikä sinulla on?", huusin ja juoksin halaamaan Lumia.
"P-P-Pörrö k-kiusaa!", Lumi änkytti. "S-se sanoi e-e-että se antaa minulle nallen jos seuraan h-häntä. Mutta sitten se johdatti mi-minut järvelle ja kaa-kaatoi minut sinne! J-ja minä en osannut k-kunnolla uida! Byää!"
Silitin Lumia ja lohditin sitä. Sitten huomasin Pörrön juoksevan ohi.
"Pörrö! Minulla olisi vähän asiaa sinulle!", huusin, ja otin Pörröä kädestä kiinni. Johdatin sen pienelle mökille, joka sijaitsi aivan itse laakson vieressä. Sen seinät oltiin tehty piparista ja sen tikkaat olivat suolatikut. Myös pari tikkari-puuta kasvoi majan lähistöllä.
"Pörrö, mitä sinä olet tehnyt Lumille!? Ja minkä takia!?", sanoin vihaisesti Pörrölle.
"Katso! Lentävä hirviö, takanasi!!!", Pörrö huusi ja minä katsoin. Muttei siellä tietenkään mitään ollut, Pörrö vain aikoi karata. Siellä Pörrö juoksi, minä sen kintereillä.
"Pörrö! Nyt tänne kuin olisit jo!", huusin ja nopeutin juoksemista. Pääsinkin sitten Pörrön luo, ja talutin sen mökille. "Niin, mitä sinä teit?", kysyin uudestaan.
"No, minä... KATSO TAAKSESI!", aloitti Pörrö.
"Hah! En minä kahta kertaa samaan temppuun lankea", sanoin ja naurahdin.
"E-e-eikun oikeesti... Mä ainaki lähehn NYT!", huusi Pörrö ja lähti niin nopeasti kuin vain pääsi pakoon.
Yhtäkkiä tunsin, kun joku laski kätensä olkapäälleni. Katsoin, ja näin miehen, jolla oli suuret lasit, pitkä parta ja päällään vanhat ränsistyneet vaatteet.
"IIk!!!", huusin ja lähdin karkuun. "Pörrö??? Mikset sinä juokse? KATSO NYT!" Pörrö vain nauroi, ja minä katsoin tuota miestä. Se olikin vain lammas, tai kao-lammas puujaloilla. Pörrö oli taas jekuttanut. Otin sitä niskavilloista kiinni ja kiikutin Suville.
"Tällä ryökäleellä olisi vähän asiaa!", sanoin ja laskin Pörrön maahan.
Suvi vei Pörrön puhutteluun ja minä juoksin Lumin luo. Lumi itki vieläkin.
Otin sen syliin, silitin sen korvia ja kannoin kotiin. Menimme ruokapöytään, ja menin tarkastamaan jääkaapin.
"Ei mitään! Pakko kai lähteä kauppaan!", sanoin ja lähdin kaupalle päin. Katsoin hoitolan karttaa, jonka Suvi oli minulle hätätapauksia varten antanut, ja menin kaupalle päin. Katsoin tuota kauppa rakennusta. Se oli "tiili" rakennus, paitsi että ne tiilet olivat keksejä. Neliön muotoisia, jossa on suklaakuorrutetta (nam!). Avasin kauniin oven, jota oltiin koristeltu suklaakuorrutteella. Sillä oli myös kirjoitettu "Kauppa". Näin paljon hyllyjä, ja sitten eräs kao tuli luokseni. Tuo kao oli ehkä vähän pulska, nutturapäinen ja punaposkinen tyttö. Se hymyili minulle ja sen pienet silmät sädehtivät.
"Heippa hei! Tämä on Piparkakku laakson kauppa! Sinä olet varmaan Hensku?" se sanoi.
"Terve! Ja joo, olen minä Hensku. Entä sinä?" kysyin.
"Ai minäkö? Olen vain yksi kauppiaista. Nimeltäni olen Matilda"
Hymyilin, mutta sitten lähdin katselemaan hyllyjä. Hyllyjä oli paljon, mutta tavaroita niistä kuitenkin puuttui. Ruoka-osastolla oli sentään jotain, hyvä, sillä nälkä on jo melkoinen. Katsoin hintoja, ja sitten kukkaroa. Sieltä pilkistivät ilkikuriset piparit, jotka yrittivät kokoajan karata. Sain ne kuitenkin lasketuksi, 17.
"Hmm... Ostan ainakin vaniljamaitoa. Vai olisiko mansikka hyvä vaihtoehto? Tai ehkä suklaa?" mietin. Päätin sitten, että otan sen, minkä ekaksi valitsin, eli vaniljamaidon. "Jotain suuhunpantavaa... Josta saa hyvän mielen ja vatsan täydeksi" ajattelin ja katselin hyllyjä. Yhtäkkiä huomasin paahtoleipiä. Ne olisivat hyvä välipala, joten otin niitä hyllystä. Ne olivat maapähkinä voilla kuorutettuja. "Tässä on ainakin ruuat. Onkohan lelu-osastoa vielä täytetty?" mietin ja lähdin kävelemään lelu-osastolle. Ikävä yllätys siellä kuitenkin odotti, kaikki hyllyt tyhjinä. No, ruoka on kuitenkin tärkeintä. Lähdin kassalle jossa Matilda odotti iloisena ja pirteänä.
"Löysitkö mitään hyvää? Täällä on vielä aika vähän tavaraa, sen varmaan huomasitkin" Matilda sanoi ja kurkki kassan takaa ostoskoriini.
"Joo, vähissä tavarat vielä, mutta kyllä sieltä jotain mukaan tarttui", sanoin ja ojensin maapähkinävoi leivän ja vaniljamaidon kassalle.
"Jaa että tälläistä!" sanoi Matilda iloisena, niinkuin aina. "Se tekisi sitten neljä piparia!"
"Tässä", sanoin ja ojensin tasan neljä piparia Matildalle. "Hui! Äläpäs karkaa!" huudahdin piparille, jolla taisi olla kova kiire kassakoneeseen nukkumaan! Hymyilin, kiitin ja lähdin takaisin kotiin.
"Nääää-ääälkäää!" Lumi huusi.
"Tullaan, tullaan!", huusin takaisin, kun olin astunut sisälle. Lumi tuli heti kurkkimaan mitä toin. "Yööök!" Lumi sanoi. "Minä tykkään vain suklaamaidosta! Vanilja on paskaa!"
Hätkähdin Lumin rumista puheista. Jos se olisi ollut vanhempi, en olisi kiinnittänyt siihen mitään huomiota, mutta kuusi kuukautinen?
"Lumi! Mitä sinä sanoit?" toruin Lumia.
"Paska", Lumi vastasi.
Huokasin, ja kerroin ettei rumia sanoja saisi sanoa. Lähdin sitten kauppaan ja vaihdoin vaniljamaidon suklaaseen. Lähdin sitten taas kotiin, ja laitoin pöydälle maidon ja leipiä. Otin kaapista mukin Lumille, ja minulle itselleni tietysti.
Kaadoin maitoa, ja Lumi nautti siitä. Lumi otti myös leipää, niinkuin minäkin. Söimme rauhassa ja keskustelimme kaikenlaisesta. Aterian jälkeen Lumilla oli oikein paksut ruskeat viikset! Lumia nolotti, ja se pyyhki ne äkkiä. Päätimme sitten lähteä Karkkisolalle, sillä se oli kartassa merkitty kivoilla väreillä. Hetken kävelymatkan päästä olimme Karkkisolalla. Lumi näki suklaata, ja villiintyi. Se juoksi sinne ja hotki kaiken. Muut kaot Karkkisolalla katsoivat Lumia että minua, tai oikeastaan tomaattia. Olin siis punainen kuin tomaatti.
"Tule", sanoin ja otin Lumia kädestä kiinni. Karkkisolalle en taida enää koskaan mennä. Tai ehkä voisin mennä auttamaan rakennuksen jälleenrakentamisessa. Mutta sitten katsoin kelloa. Se olikin jo todella paljon ja meitä molenpia väsytti. Keksin sitten oivan juonen, voisin sanoa äidille että menen kaverille yökylään.
Joten niinpä sitten tein. Soitin äidille.
"Moi!" sanoin.
"Hei, neiti myöhästelijä"
"Öö... Tota joo, voinko jäädä Suville yökylään?"
"Jaa että Suville? Kyllähän sinä voit..."
"Jes!" huusin ja löin luurin korvaan. Hämäys onnistui!
Lähdimme Lumin kanssa kotiin, ja Lumi kipusi sänkyyn. Peittelin sen ja luin sille vielä lyhyen iltasadun. Se kuitenkin loppui ikävästi kesken, sillä minä taisin itse nukahtaa. No, pitääkin sitten huomenillalla jatkaa!
"Kauppamatka":n loppu! |
Vastaus:
No hyvä kun saitr valmiiksi! Täältä tulee arvostelu. Hieno tarina on juu, mutta eikös säännöissä lue ettei hoitotarinoissa saa kiroilla ja varmasti ujo pikku Lumikin sen tietää. Mutta ei sillä paljoa väliä. Seelvä, otan rahat pois ja lisään kamat. Suville yökylään. Hauska veto. Tavallaanhan sinä tulit minulle yökylään... Saat tästä pitkästä tarinasta 10 piparia! |
|
| Nimi: Jensku |
27.04.2010 16:36 |
Mums. Haukkaisin palan voileivästäni.
-Katso Jensku, äiti aloitti, tässä on tämmöinen ilmoitus Piparkakku laaksosta. Siellä voi hoitaa tämmöisiä pikkuisia kaoja.
-Näytä, sanoin heti. Katsoin ilmoitusta. -Käyn tuolla tänään.
Söin leivän loppuun ja nousin tuolista. Menin laittamaan vaatteet päälle. Päälleni laitoin ruskean (ja rikkinäisen) hupparini, pillifarkut sekä jalkaani ressu sukat. Harjasin hiukset, jotka olivat ERITTÄIN takussa.
-Au! Ai! Auuuu!, ulvoin samalla kun harjasin hiuksia.
-Mitä sinä siellä ulvot? kysyi isoveljeni Tomi.
-Harjottelen ens yön ulvontaa. No mitä oikee luulet? vastasin hänelle.
-Aha, hän vastasi nopeasti. Pakkasin reppuuni tämän päivän kirjat ja laitoin tennarit jalkaan. Avasin oven ja menin pyöräni luo. Aukaisin sen lukon ja nousin tarakalle. Lähdin pyöräilemään kohti koulua.
Koulupäivä olki toooosi tylsä. Tylsiä aineita, tylsää ruokaa ja kaikkea tylsää. Pian se kuitenkin loppui ja menin kotiin. Siellä katsoin lehti-ilmoitusta Kaohoitola Piparkakusta ja se kuulosti kiinnostavalta. Panin osoitteen muistiin (johonkin lappuun, sillä oma muistini on niiiiiin huono) ja menin taas pyöräni selkään ja poljin kohti Piparkakku laaksoa.
Kun olin perillä, huomasin heti pieniä pallo oliota. Ne leikkivät kuin ihmis lapsen ja puhuivatkin samalla tavalla. Menin lähemäs ja talutin pyöräni tarakalle. Yksi olio tuli luokseni.
-Moi. Ketä alat hoitaa? kysyi pikku olio. Se oli sininen ja pieni.
-Öh, emmä tiiä...? höpisin.
-Sä et taija tietää tätä hommaa? kysyi olio. Pudistin päätäni.
-Noh, me ollaan kaoja ja tää on siis kaohoitola. Täällä hoidetaan kaoja, eli siis meitä, kao selitti.
-Jaaha... sanoin.
-Nii, ketä alat hoitaa? kysyi kao. -Mun nimi on Leevi ja mä oon kiltti poika.
-Aijaa...? sanoin.
-Alatko hoitaa mua? Mä tykkään lennättää leijaa ja juosta, Leevi sanoi. Sitten ulos tuli joku tyttö.
-Ai terve, tyttö aloitti. Haluatko hoitaa kaoa?
-Juu, tuota, haluaisin hoitaa tätä kaoa, Leeviä, höpisin.
-Aa, selvä. Lisään sut hoitajaksi, sanoi tyttö. -Ja niin joo, mun nimi on Suvi.
-Mitä tehää? Voitas lennätellä leijaa, tai ottaa juoksu kisa, tai käydä kaupas, tai mennä uimaan tai olla hippaa/piilosta.. Leevi luetteli.
-Hei oota nyt. Iha ekaksi sä voisit näyttää mulle paikkoja, sanoin.
-Käskystä! Leevi sanoi ja marssi sisälle. Seurasin sitä.
Kun olimme sisällä, katsoin aulaa. Siellä oli muutamia kaoja. Jotkut leikkivät, jotkus katselivat telkkaria.
-Noniin, siis tuolla on keittiö, tuolla on olkkari, tuolla on Suvin toimisto, tuolla on yhteinen huone, jossa on ne kaot, joilla ei oo hoitajaa ja tuolla on leikkihuone, Leevi sanoi ja huiteli sinne sun tänne. -Nyt tiiät koko paikan ulkoo.
-Hei ootas, sanoin. Näytä kaikki ihan kunnolla.
-Ääää! Tylsää! Leevi sanoi.
Leevi näytti paikat uhan kunnolla ja sitten me leijatimme ulkona leijaa.
Ilma oli kaunis. Aurinko paistoi ja oli tosi lämmintä, noin 12 astetta lämmintä.
-Eikö ookki mukavaa kun on niin lämmin? kysyin Leeviltä. Leevi oli täysin keskittynyt leijansa lennättämiseen eikä kuullut mitä sanoin. "Antaa olla", ajattelin mielessäni.
Jatkuu... |
Vastaus:
Taisi olla hauskaa Leevin kanssa. Arvostelen valmiina! |
|
| Nimi: Hensku |
25.04.2010 17:38 |
"Hmmm... OLiko se tästä oikealle? Ei, vasemmalle se kyllä oli...", ajattelin, kun harhailin metsässä. Olin menossa Piparkakku Laaksolle. Hortoilin vain syvemmälle. Yhtäkkiä kuulin määkymistä.
"Mitä? Olenko minä muka menossa jollekin maatilalle?", ajattelin ihmeissäni, mutta kävelin silti sinne mikä nyt ikinä olikaan. Ja onneksi niin tein! Siellä oli jo tuttu maisema, Piparkakku Laakso, jossa kaot leikkivät. Niillä näytti olevan niin älyttömän hauskaa, paitsi yhdellä - Lumilla. Lumi itki sen puskan juurella, missä sen olin tavannutkin.
"Lumi! Mikä sinulla on?", huusin ja juoksin halaamaan Lumia.
"P-P-Pörrö k-kiusaa!", Lumi änkytti. "S-se sanoi e-e-että se antaa minulle nallen jos seuraan h-häntä. Mutta sitten se johdatti mi-minut järvelle ja kaa-kaatoi minut sinne! J-ja minä en osannut k-kunnolla uida! Byää!"
Silitin Lumia ja lohditin sitä. Sitten huomasin Pörrön juoksevan ohi.
"Pörrö! Minulla olisi vähän asiaa sinulle!", huusin, ja otin Pörröä kädestä kiinni. Johdatin sen pienelle mökille, joka sijaitsi aivan itse laakson vieressä. Sen seinät oltiin tehty piparista ja sen tikkaat olivat suolatikut. Myös pari tikkari-puuta kasvoi majan lähistöllä.
"Pörrö, mitä sinä olet tehnyt Lumille!? Ja minkä takia!?", sanoin vihaisesti Pörrölle.
"Katso! Lentävä hirviö, takanasi!!!", Pörrö huusi ja minä katsoin. Muttei siellä tietenkään mitään ollut, Pörrö vain aikoi karata. Siellä Pörrö juoksi, minä sen kintereillä.
"Pörrö! Nyt tänne kuin olisit jo!", huusin ja nopeutin juoksemista. Pääsinkin sitten Pörrön luo, ja talutin sen mökille. "Niin, mitä sinä teit?", kysyin uudestaan.
"No, minä... KATSO TAAKSESI!", aloitti Pörrö.
"Hah! En minä kahta kertaa samaan temppuun lankea", sanoin ja naurahdin.
"E-e-eikun oikeesti... Mä ainaki lähehn NYT!", huusi Pörrö ja lähti niin nopeasti kuin vain pääsi pakoon.
Yhtäkkiä tunsin, kun joku laski kätensä olkapäälleni. Katsoin, ja näin miehen, jolla oli suuret lasit, pitkä parta ja päällään vanhat ränsistyneet vaatteet.
"IIk!!!", huusin ja lähdin karkuun. "Pörrö??? Mikset sinä juokse? KATSO NYT!" Pörrö vain nauroi, ja minä katsoin tuota miestä. Se olikin vain lammas, tai kao-lammas puujaloilla. Pörrö oli taas jekuttanut. Otin sitä niskavilloista kiinni ja kiikutin Suville.
"Tällä ryökäleellä olisi vähän asiaa!", sanoin ja laskin Pörrön maahan.
Suvi vei Pörrön puhutteluun ja minä juoksin Lumin luo. Lumi itki vieläkin.
Otin sen syliin, silitin sen korvia ja kannoin kotiin. Menimme ruokapöytään, ja menin tarkastamaan jääkaapin.
"Ei mitään! Pakko kai lähteä kauppaan!", sanoin ja lähdin kaupalle päin. Katsoin hoitolan karttaa, jonka Suvi oli minulle hätätapauksia varten antanut, ja menin kaupalle päin. Ja se kauppa oli... Se oli...
Jatkuu, kun saat kaupan tehtyä! :3 |
Vastaus:
Muahahahaa! Kauppa on vaalmis! |
|
| Nimi: Hensku |
23.04.2010 14:22 |
"Suvi? Mitä sinä täällä teet???", sanoin ja katsoin Suvia.
Suvi ei kylläkään vastannut, taisi olla aika kiire. Hän kanteli kylttejä sun muita ja juoksi vain nopeasti ohitse.
"Höh?", ajattelin, mutta sitten muistin Lumin. Lumi katsoi taivaalle, ja lähti juoksemaan eräälle talolle päin. Mieten, että miksi, mutta sitten tajusin syyn. Oli alkanut satamaan.
Oikein kaatosade. Juoksin äkkiä Lumin luokse, sinne taloon. Talo oli sisältä kaunis, mutta aika pieni. Siellä oli iso ikkuna ja kauniit, kimaltelevat verhot. Myös pari huonekasvia löysin. Siellä oli myös ylänne, tai sellainen juttu. Lumi kiipesi niitä portaita, tai mitä nyt ikinä ovatkaan ja hyppäsi suurelle ja kauniille sohvalle. Lumi oli jo vähän uteliaampi ja ryhty kyselemään minulta kaikenlaista. Vastasin parhaani mukaan, mutta sitten katsoi kelloa.
"Kääk! Miten se voi jo noin paljon olla?", huudahdin. Luulin, että olisin ollut vain pari minuuttia, mutta olikin kulunut jo tunti! Äitini olisi varmaan kauhean huolissaan.
Hyvästelin Lumin nopeasti, ja lähdin sitten kotiinpäin.
"Tänne pitää kyllä tulla uudestaan!", ajattelin.
|
Vastaus:
"Olen tämän paikan omistaja, mutta nyt on kiire. Moikka!" vastasin.
Ihana tarina! Arvostelen rahayksikkö kiireiden jälkeen. |
|
| Nimi: Hensku |
22.04.2010 15:59 |
Kävelin koululta kotiin päin. Ulkona satoi ja minua harmitti. Olin saanut kokeesta huonon numeron, ja muutenkin päätä särki. Potkin kiviä ja kuulin takaa pyörän ääntä. Käännyin ja näin erään ystäväni. Olin juuri sanomassa hei, mutta kaverini vain ajoi ohitse. Aivan kuin olisin ilmaa. Käänsin suuntaa ja lähdin juoksemaan läheiseen metsään. Juoksin syvälle, niin syvälle, että näin vain suuria ja märkiä puita. Olin varmaan eksyksissä. Tuskimpa täällä oli edes koskaan käynyt kukaan. Kävelin vain eteenpäin, ja sitten näin valoa, pienen pientä valoa.
Kuulin myös naurua. Ajattelin, että siellä olisi taas kerran haukkujia, mutta kun kuuntelin ääntä tarkemmin, se ei kuulostanut yhtään ihmiseltä. Ääni oli vähän oudompaa, ja jotkin sanat korostuivat, miten sen nyt selittäisi.
Kävelin eteenpäin, ja sitten näin pienen pieniä olioita. Oli lämmintä, ja sadekin oli loppunut. Aurinko paistoi ja olioit leikkivät. Jähmetyin paikalleni ja katsoin pientä oliota, joka kurkisti pensaan takaa. Se oli selvästi sanomassa jotain, mutta sen suusta pääsi vain inahdus. Sitten kaikki oliot katsoivat minua.
Pysyimme hetken olioiden kanssa paikallamme, mutta sitten, kaikki villiintyivät. Ne juoksentelivat ja huusivat jotain epämääräistä, mistä en edes saanut selvää.
Säikähdin, ja olin perääntymässä, tai oikeastaan juoksemassa kauhun vallassa pois, mutta sitten huomasin pienen violetin olion lähestyvän. Sillä oli suuret ja kauniit siivet, jotka kimaltelivat kauniisti.
"Hei, olen Fly! Kuka sinä olet?", tuo olio sanoi ihanalla äänellään.
"O-olen tuota... Hensku. Mutta keitä tai mitä te olette?", kysyin värisevällä äänellä.
"Ai mekö? Olemme kaoja. Asustamme täällä, Piparkakku laaksossa. Ja olemme koko ikämme asustaneet. Voin myös vähän esitellä kaoja sinulle. Lumi!", vastasi Fly.
Odotin hetken, ja sitten pusikosta ilmestyi pieni olio. Tai siis kao, miksi niitöä kutsutaan. Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi sen suuriin korviin. Muuten se oli valkea, melkein koiran näköinen. Ihastuin siihen, ja ajattelin;
"Voi kumpa tuon voisi ottaa lemmikikseen!"
"Kyllä sen voikin", vastasi Fly. Se oli lukenut ajatukseni!
Lähestyin kaoa ja olin sen edessä. Silitin sitä, ja sen turkki oli kuin samettia.
"Kukas sinä olet? Minä olen Hensku", esittelin itseni.
Kaon suusta pääsi pieni vastaus; "L-lumi..."
Katselin sitä, ja sitten huomasin erään ystäväni, joka tuli sateenkaaren toiselta puolelta.
"Mitä hit...?"
Jatkuu...
|
Vastaus:
AAAivan ihana tarina! Arvostelen valmiina! |
|
| Nimi: Suvi YP |
22.04.2010 14:18 |
| Tänne kirjoitatte hoitotarinoita! |
Vastaus:
Juups! |
|
|
|